7.8.2016

Kuvia, sanoja


Yksi parhaimpia asioita internetissä - Facebookin kierrätysryhmät.
Jos on tarve jollekin, niin hyvin todennäköisesti se löytyy sieltä. Oluttakin sieltä on menestyksekkäästi huudeltu, mutta itse huusin pyörän. Kirkkaasti paras asia minkä kaupunkilainen voi omistaa. 


Ollessani Mellakalla töissä aamurutiinit menivät uusiksi. Puuro on tullut jäädäkseen, mutta nautitaan vasta aamukahvin ja savukkeen jälkeen. Jotkut asiat vain pysyvät tiukassa. Puuroni syön banaanin ja hunajan kanssa. Hifistelijät ja luomuintoilijat älkää vaivautuko.


Tämä ei ole selfie, vaikka siltä vähän näyttää. Kuvaaja onnistui hienosti ikuistamaan juuri sen hetken, kun en kiroillut ja taistellut vastahakoisia työvälineitä vastaan. Aivan liian useasti yksinkertaiset asiat alkavat oikkuilemaan ja se laittaa pahasti piuhat solmuun. Ammattikuntani tärkein työväline - kärsivällisyys.


Kuvan kevät -näyttelyn vaikuttavin teos. Tietokoneohjelma oli optimoitu etsimään sota-aiheisia avainsanoja uutisvirrasta. Joka kerta sellaisen löydettyään tuo tuomiopäivän masiina laukaisi ilmoille saatanallisen jylinän, jonka ihan varmasti kaikki alle kilometrin päässä olevat kuulivat ja tunsivat rinnassaan. Ensimmäisen kuultuaan jää pelko seuraavasta, hiljainen odotus. Erittäin vaikuttava olematta teennäisen kantaaottava.


Nämä eivät ole minun lasit. Omani hukkasin Queenstownissa baarin tanssilattialle. Vuosi oli 2009 ja sen jälkeen en ole uusia hankkinut. Kärsin oudosta kroonisesta päänsärystä ja optikkoni väitti, että lasien hankkiminen veisi hajataiton aiheuttaman kivun pois. Surkein myyntipuhe ikinä, mutta kaikkea piti kokeilla. Loppujen lopuksi kivut jäivät, mutta lasit saivat lähteä. Seuraavat lasit hankin sitten kun ikänäkö alkaa vaivata. 


Mellakan kesäjuhlat olivat heittämällä yhdet tämän kesän kohokohdista. Tuotantotiimi Taimisto-Harasek-Jussila tuotti kahdessa päivässä sadoille vieraille upean miljöön, jota koristivat muun muassa pinkit ananakset ja flamingot. Työ tekijäänsä kiittää ja niin tekivät myös useat vieraat. 5/5


Ikuisuusprojekti työn alla. 



Trendien aallonharjalla porskutteleva KonMariointi on ihmeellinen ilmiö. Vielä ihmeellisemmäksi sen tekee se, että ihmiset lähes lahkolaistuvat noudattaessaan näitä kirjan oppeja. Meillä on vähän outo tapa tehdä kaikista asioista elämää suurempia ymmärtämättä niiden perimmäistä tarkoitusta. Mielestäni kaiken tämän takana on yksinkertainen ajatus, että on turhaa kerätä materiaa, mitä ei oikeastaan tarvitse. Kaikesta turhasta eroon päästessään olo on kevyt, mikä taas on hyvin loogista. 
Ihmiset ympärillä, kotieläimet ja oma terveys - korvaamattomia.
Reikäinen sukka - ihan vain helvetin ärsyttävä.
Ainiin, ja en siis ole lukenut sitä kirjaa. KonMarioisin sen ensimmäisenä. 


Suora tukka - ei enää ikinä. Ei siksi miltä se näyttää, vaan että niiden kanssa oli rehellisesti vain vaikeaa selvitä normaaleista arkirutiineista. Kaikkea pitää kokeilla ja onneksi ei tarvitse enää miettiä miltä suorat hiukset tuntuisivat. Kuvassa ehkä nauran, mutta itken sisälläni. 



Kuvassa päivänsankari. Jälleen vuotta viisaampi versio itsestään ja täytyy sanoa, että edellinen vuosi oli opettavaisin koskaan. Palaset ovat pitkään leijailleet ilmassa, mutta nyt niitä saa jo poimittua. Näillä palasilla tästä vuodesta rakentuu jotain uskomatonta. 


Rauhaa, rakkautta ja vintagekoruja. Minussa asuu hippi, joka rakastaa voimakiviä. Ranteessani oleva aventuriini kuulemma kutsuu onnetarta raha-asioissa ja sitä suositellaan käytettävän esimerkiksi kasinolla. Uskallan väittää, että väittämän kertonut nettisivusto tekee yhteistyötä RAY:n kanssa.


Tiedonkulku nopeutuu ja kommunikaatiovälineet kehittyy, niin silti ystäviin tuntuu olevan vaikea välillä ottaa yhteyttä. Soimaan tietenkin tästä itseäni ja pieni asennemuutos lienee paikallaan. Hyvät ystävät kuitenkin tietävät, että vaikka aika juoksee yhteydenottojen välillä, niin he ovat aina tarpeen tullen paikalla ja tavoitettavissa. Kuvassa yksi lempi-ihmisistäni, ystäväni Mari.


Onko väärin sanoa, että rakastaa tupakoimista? Harmi, että se tekee niin paljon tuhoa. Joku kaunis päivä jätän vielä hyvästit tuolle rakkaalle viholliselleni. 


My bros! 


My Babe! 



And my best friend Vivian


Elämässäni oli vaihe jolloin 80% päivittäisestä ravinnosta oli nuudelia. Eikö meillä kaikilla? Nyt on onneksi toisin. Aika ei ollut kullannut muistoja, sillä tuo ilme kertoo edelleen kaiken oleellisen. Hirveetä kuraa. 


Tässäkin kuvassa ilme kertoo oleellisen. Tuo nainen on muuttanut elämäni ja tunnen suurta ylpeyttä saadessani olla hänen rinnallaan.


Olen alkanut ulkona liikkuessani löytää kaduilta koruja. Milloin mitäkin rannekoruja, korvakoruja, ketjuja tai riipuksia. Tarkoitus oli kerätä kaikki kasaan ja tehdä niistä joskus jokin installaatio. Outo harrastus, mutta sitä saattaa löytää kaikkea mielenkiintoista, kun pitää silmänsä auki. Mieluummin löydän kaduilta koruja kun pokémoneja.


Suomimatkailu kunniaan! Kävin tänä kesänä ensimmäistä kertaa Hangossa ja samalla reissulla riisuin talviturkkini. Tuo ranta oli siihen mataluutensa takia haastava. Jouduin käyttämään vanhaa kunnon makaa ja kieri -tekniikkaa. Lapsille optimoitu ranta oli paljon enemmän Lunan mieleen, joka ei väsynyt millään vedessä piehtarointiin.


Tämä ei ollut varsinaisesti kuvaussessio. Juhlien jälkeen Stella istutti minut tuolille ja kuvasi kun yritin riisua elegantisti pukuani. Silloin yleensä parhaat kuvat syntyvät, kun niitä ei ole liikaa mietitty ja poseeraus on tiessään. Olemme varmaan jo molemmat tottuneet ajatukseen, että kamera on aina läsnä jomman kumman kuvattavaksi. 


Ja kun kaksi valokuvaajaa on yhdessä niin harvoin meistä on yhteiskuvia. Tässä yksi mun suosikeista. 


Ruisrock! Tänä kesänä on tullut myös oltua festareilla. Vaikka musiikkipuoli niissä nykyään painottuu enemmän tai vähemmän EDM:ään, niin rakastan sitä atmosfääriä mikä festareilla leijuu. Ensi viikolla luvassa vielä FLOW! 


Tää tyyppi on sulattanut mun sydämen. 




Kuvat: Stella Harasek & Minä 
Kuva meistä : Anni Taimisto

12.4.2016

Pukumies

On asioita, jotka tekee pojasta miehen. Toisille se on armeija, joka riisuu poikamaisen uhon ja opettaa kärsivällisyyttä. Se voi olla vanhemmilta opitut käytösmallit, joiden mukaan tulee olla kohtelias ja kunnioittaa muita ihmisiä. Maailmaa nähnyt ja kilometrejä niellyt kulkuri poimii matkoiltaan arvokasta kulttuurillista perspektiiviä. Arvot ja aatteet on kalleinta pääomaa mitä herrasmies voi mukanaan kantaa. Ei koskaan tiedä minkälainen ajattelija kaiken pinnan alla piilee, joten vaivan arvoista on oppia katsomaan myös syvemmälle.



Vaatteet on osa meitä. Yksi identiteettimme ilmaisumuoto. Osa pukeutumisestamme on muita varten, jotta kykenisimme sanoitta avaamaan tarinaamme ja persoonaamme toisille. Ensivaikutelma, joka luodaan ainoastaan kerran, on tässä kaiken tärkein. En sano, että pussihousut ja tuohihattu olisi yhtään alempiarvoinen kombo kashmirneuleisiin ja designer kenkiin nähden. Ei ole silti häpeä ja kauheus pukeutua päivittäin edes kohtalaisen asiallisiin vaatteisiin, sillä hyvin pukeutuva ei jää noteeraamatta. Kuka tietää milloin tulee se päivä, jolloin elämäsi tärkein ihminen kävelee vastaan. Kaikki kuitenkin omalla tyylillään.

   

Suurin asia mitä vaatteet tekevät meille on saada meidät tuntemaan olomme itsevarmaksi. Itsehän käyn työpäivän lounastauolla vaihtamassa kotona vaatteet, jos en tunne oloani niissä kotoisaksi. Liekö turhamaisuutta, mutta mulle on tärkeää, että minä kannan vaatteita, eivätkä ne minua. Näin tapahtuessa ei vaatteissa välttämättä ole itsessään vikaa, mutta kyse voi olla esimerkiksi väärästä tunnetilasta. Ollessani iloinen, en voi pitää päälläni kokomustaa univormua. Silloin menee energiat sekaisin ja olosta tulee tukala. Voi olla, että mietin asiaa liikaa, mutta mielestäni on erittäin validia perustella omaa huonoa fiilistä väärällä vaatevalinnalla.



Kannatan erittäin lämpimästi järkevää kuluttamista. Näinä ylituottamisen aikoina tulisi erityisesti keskittyä itselleen oikeisiin vaatteisiin ja tästä syystä omaa pukeutumista sietääkin miettiä. Istuvuutta, käyttötarkoitusta, monipuolisuutta ja valmistustapoja kannattaa pitää silmällä. Kotimaiseen on aina tervettä nojata, sillä yleisesti ottaen siinä voittaa kaikki ja voimme lykätä lamaa tuonnemaksi.



Oma vaatefetissini kohdistuu pukumiehiin. Tietämykseni puvuista ei ole kovin laaja, mutta niissä piilee jokin yliluonnollinen voima. Rakastan sitä energiaa, jonka voi nähdä tyylikkäästi pukuaan kantavan miehen kasvoilta. Itsevarmuus on miehekästä ja puku tekee miehen. Ei mikä tahansa puku tee taikoja, sillä valintaprosessi on hyvinkin tarkkaa. Pukumaailmassa vallitsee paljon lainalaisuuksia, joita voi poimia eri kokonaisuuksista. Onko napit auki? Mikä väriteema taskuliinassa? Kohtaako vyön ja kenkien väri, saati kuviointi? Kraka, mirri vai bolo? Pienillä yksityiskohdilla puku pääsee loistoonsa, mutta se on kokonaisuus, mikä lopulta ratkaisee. Tätä energiaa pitäisi myydä myös lähikaupoissa.

 

Vietän useasti itse itselleni lanseeraamaa suit up -daytä. Ne alkavat aamuista, jolloin herää kavahtaen omaa olemustaan harteiden painuessa miltei toisiinsa kiinni. Silloin on hyvä hetki hakea itsetunnon kohotusta pukukaapista. Ajatus pukupäivästä piristää välittömästi ja koko päivä on yleensä nousujohteinen. En omista lähellekään tarpeeksi hyviä pukuja, mutta muutaman luottopuvun kanssa pärjää hyvin. Versatiliteettia kaapista on kuitenkin hyvä löytyä, sillä koskaan ei tiedä mistä seuraavan inspiraation saa. Karibian kuuma rantahiekka, rommilasin läpi kimaltava auringonsäde ja mereltäpäin puhaltavassa tuulessa huojuvat palmut kiteyttää fiiliksen, mitä uudelta puvultani halusin. Huolettomuutta ja mukavuutta, siinä kaiken ydin.

Tässä puvussa on kaikkea edellämainittua.

Kuvat: Stella Harasek
Puku: Turo